Albumin "Corvus Stone II" arvioi Jan Mikael Ekblad - progea, rokkia ja kauhua

Note: This review is written in Finnish

Arvio ilmestynyt alunperin Facebook-ryhmässä "Jamex ja Outo Maailma"

Jan Mikael Ekblad

19. maaliskuuta

Hyvää kansallista naistenpäivää 19.3.2015.
Hyvää Minna Canthin päivää!

Corcus Stone: II
Julkaisu: 11 / 2014 (Suomi)
Julkaisija: Melodic Revolution Records (Orlando, Florida, USA).
79:23
80 / 100 (4 / 5)

Kappaleet:
01. The Simple Life
02. Early Morning Call
03. Boots For Hire
04. Sneaky Entrance in to Lisa
05. Purple Stone
06. A Stoned Crow Meets the Rusty Wolff Rat
07. Lisa Has a Cigar
08. Mr Cha Cha
09. Dark Tower
10. Scandinavians in Mexico
11. Mystery Man
12. Camelus Bactrianus (Tuolla tuonnempana)
13. Uncle Schunkle
14. Eternal Universe
15. Moaning Lisa
16. Campfire (Tulen luona)

Muusikot, grafiikka ja vierailevat tähdet:

Pasi Koivu: Koskettimet
Colin Tench: Kitarat
Petri Lemmy Lindström: Basso
Robert Wolff: Rummut ja perkussiot

Sonia Mota: Grafiikka

Andress Guazzelli: Laulu (5.)
Blake Carpenter: Laulu (3., 5., 9. ja 11.)
German Vergara: Laulu (15.)
Phil Naro: Laulu (1. ja 14.)
Sean Filkins: Laulu, perkussiot ja huuliharppu (10. ja 15.)
Stef Flaming: Laulu (2.)
Stef Flaming: Kitarat ja koskettimet (3.)
Timo Rautiainen: Laulu (12. ja 16.)
Victor Tassone: Perkussiot ja rummut (1.)
Matti Kervinen: Laulujen tekstit (suomeksi) (12. ja 16.)

Paljon on vettä virrannut marraskuun jälkeen Lohjan Maksjoessa...

Kuuntelin albumia jonkin verran tuoreeltaan, mutta tämän vuoden aikana tämä on ensimmäinen kerta. Nyt on aika kirjoittaa vihdoin ja viimein työn alla jo pitkään ollut levyarvio Corvus Stone II albumista.

The Simple Life: Hippiaika. 1960-luvun ja 1970-luvun vaihde. Hair musikaali.

Carly Morning Call ja Boots For Hire: Santana tyylistä iloista jamittelua kumpikin kappaleista. Tosin Boots For Hire kappaleessa laulu on ehkä enemmän synkkää Black Sabbath tyyliä. Sydänäänet lopussa ovat kiva lisä kokonaisuuteen. Myös Scandinavians in Mexico on suora pastissi Santanan alkupään loistaville albumeille. Myös Journey yhtye (- yksi suuria suosikkejani!) on koottu alunperin Santanan ensimmäisllä levyillä vaikuttaneista muusikoista.

Sneaky Entrance in to Lisa on pieni ja sievä alkuintro Purple Stone kappaleeseen. Suoria vaikutteita on kappaleesta vaikea hakea, mutta jotain tuttua Deep Puplemaisuutta tässä silti on esillä. Valitettavasti vain täytyy samalla myös todeta, että kaikkien soolojen lisäksi samaan raitaan on ympätty päällekkäin aivan liian paljon elementtejä ja koko homma tuntuu hajoavan ihan perusteellisesti käsiin. Vai oliko tämä musiikillinen kaaosteoria koko idean ydin?

A Stoned Crow Meets Rusty Wolff Rat on instumentaali, joka tuo mieleen Yes / King Crimson / ELP teokset.

Lisa Has a Cigar on pieni ja värikäs alkuintro Mr Cha Cha intrumentaalille. Lisa Has a Cigar on tietysti kunnianosoitus Pink Floydin Have a Cigar kappaleen kautta koko Pink Floyd Wish You Were Here albumille (1975, CBS). Mr Cha Cha edestaa iloista kokeilevaa ja melodista progressiivista jammailua ja senhän Corvus Stonen muusikot osaavat.

Dark Tower kappale toi jotenkin mieleen Stephen Kingin Musta torni(?) kirjasarjan ja hänen kauhukirjansa sekä 1970- ja 1980-lukujen klassiset kauhuleffat joita tuli ahmittua teininä Lohjan videovuokraamoista. Ymmärsinkö kaiken oikein? Ymmärsinkö kappaleen idean ja vaikutteet oikein? En tiedä...

Mystery Man kappaleessa laitetaan blues rock vaihde täysillä päälle. Tässä on mukana vähän Rolling Stonesin alkupään raivoa ja asennetta ja jopa Francis Goyan melodisenpaa pienimuotoista akustista tunnelmointia. Kappaleen loppupuoli on oikeastaan Ozzy Osbourne / Black Sabbath värimaailman sateenkaari. Ei voi muuta sanoa kuin, että todella monipuolinen kappale on tässä kyseessä.

Tuolla kauempana ja Tulen luona ovat suomenkielisiä kappaleita / runolaulantaa. Timo Rautiaisen (Lyijykomppania, Aku Ankkuli, Timo Rautiainen ja Trio Niskalaukaus sekä Timo Rautiainen ja Neljäs sektori) ääni sopii erinomaisesti kaikenlaisiin suomirock / suomi-iskelmä / suomiproge kappaleisiin. Hienoja teoksia kumpikin.

Uncle Schunkle on melodisen progeileva jammailu ja pitkähenkinen alkuintro Eternal Universe kappaleelle, joka on mielestäni kunnianosoitus niin Yes yhtyeen Jon Andersonille kuin Jethro Tull yhtyeen Ian Andersonille. Myös jotain klassista Kansas yhtyeen vaikutteita on aistittavissa tässä raidassa. Huilut ja orkestraalisuus kohtaavat loistavan rock asenteen aurinkoisessa Itä-Helsingin keskipäivässä.

Moaning Lisa Reneissance / Blackmore's Night tyylinen vanhankaltainen 1970-luvun alun tyyliin tehty ja toteutettu pitkä akustisviritteinen ja melodinen sinfoninen progressiivinen rock teos, joka on ilmeisesti koko albumin tärkein ja hallitsevin elementti, koska muutamat Lisa nimetyt kappaleet johtavat kaikki kohti tätä albumin loppuhuipennusta, joka tapahtuu tosin jo albumin toisessa viimeisessä kappaleessa.

Corvus Stone II on ehdottoman monipuolinen ja taitavasti tehty / toteutettu "vaikeasti kuunneltava ja omaksuttava" uusi progressivinen rock albumi

En osaa sanoa suoralta kädeltä sanoa onko tämä toinen albumi parempi kuin ensimmäinen.

Corvus Stone II on albumina ihan liian pitkä. Tuplana ja max 2x 45 min. pituisena tämä olisi toiminut huomattavasti paremmin ja näin mukaan olisi saatu toiselle levylle vielä bonuksena muutama uusi kappale, uusia versioita ensimmäisen albumin kappaleista tai vaikka suoraan pari vanhan albumin kappaletta ihmisille muistutuksena myös ensimmäisen albumin loistavasta musiikillisesta annista.

Kappalejärjestys on Corvus Stone II albumilla mielestäni hiukan väärä, mutta tämä on vain minun oma henkilökohtainen mielipiteeni. Itse olisin laittanut Moaning Lisa kappaleen koko levyn viimeiseksi raidaksi sen massivisuuden ja pitkän sinfonisen kestonsa (14:09) takia ja Timo Rautiaisen laulamat kappaleet ennen sitä.

Kiitos kuitenkin jälleen kerran loistavasti musiikista Corvus Stone. Iltapäivä Itä-Helsingissä kului näin hyvinkin rattoisasti.

Ja Petri Lemmy Lindström - Nähdään illalla On the Rocksissa Progelandin keikalla!